Kilpailemisen etiketti

Kilpailemisesta ja kilpailemisen etiketistä sulkapalloharrastuksessa

Johdanto

Seuraavassa esitetään muutamia ajatuksia kilpailuissa toimimiseen. Tässä keskitytään lähinnä yleisiin asioihin, ei niinkään valmennuksellisiin asioihin, kuten juomahuoltoon yms. Tekstin tarkoitus on antaa ohjeistusta kilpailuihin ensi kertaa lähtijälle, ja myös ajatuksia aikuisille, joilta ehkä on menestyksen huumassa ja innostuksessa tietyt perusperiaatteet unohtuneet.

Miksi osallistua kilpailuihin?

Monesti ajatellaan, että ainoa syy kilpailemiseen on ihmisluonteen synnynnäinen tarve osoittaa olevansa parempi kuin kaveri jossakin lajissa. Toisaalta huipputasolla kilpaileminen on monelle sitten jo ammatti, josta saadaan tuloja. Näin kuitenkin on ani harvalla tässä meidän lajimme piirissä, jossa turnauksissa liikkuvat palkintorahat ovat murto-osia siitä mitä ne ovat monessa muussa lajissa.

Sulkapalloharrastuksessa, niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisillakin pelaajilla lähtisin lähestymään asiaa hieman erilaisin tarkoitusperin. Kilpailuviikonloppu antaa monesti yhden tai kahden päivän ajan liikunnan riemua mukavassa seurassa, se antaa onnenhetkiä ja iloa menestyksen jälkeen ja se myös kasvattaa luonnetta tappion jälkeisessä pettymyksen mielialassa. Kauemmas omasta kotikaupungista suuntautuvilla kilpailumatkoilla puolestaan voi kokea mukavan viikonlopun itse kilpailemisen lisäksi. Saa viettää aikaa kavereiden kanssa ja monesti tuollaiseen viikonloppuun kuuluu paljon muutakin mukavaa toimintaa yhdessä kuin vain pelaaminen. Muuten onnistunut ja ilon hetkien täyttämä kilpailumatka voi olla hyvä lääke ehkä huonosti menneiden pelien unohtamiseen. Ei pidä myöskään unohtaa, että kilpaileminen nelin- ja sekanelinpelissä on joukkueurheilua, jossa yhdessä luodaan taktiikka, yhdessä onnistutaan..ja yhdessä epäonnistutaan.

Millaisin tavoittein lähdetään kilpailuihin?

Jokainen pelaaja luo tietysti omat tavoitteensa ennen kilpailuja. On hyvä olla tavoitteellinen, mutta kannattaa muistaa myös, että liian korkealle asetetut tavoitteet voivat tuoda sitten suuren pettymyksen tunteen. Jos pelin häviää, niin täytyy vain muistaa, että sitten tulee taas uusi turnaus missä voikin käydä eritavalla…”ehkä nyt voitankin tuon tyypin, jolle viimeksi hävisin”-esim näin voi ajatella. Hyvä vaihtoehto on, että lähtee kilpailuihin avoimin mielin, katsoo miten ”peli kulkee” ja sitten putoaa jatkosta, niin voikin jäädä vielä kannustamaan kavereita ja ehkä antamaan ohjeita heille. Viettää ylipäätään yhdessä aikaa hallilla ja purkaa ystäville tuntemuksia hävityn ottelun jälkeen tai sitten tietysti jakaa oma ilo heidän kanssaan menestyksen jälkeen.

Miten kilpailuissa toimitaan?

Kun kilpailuun ilmoittautuu, on oltava varma, ettei tuona viikonloppuna ole sitten muuta menoa, koska ilman hyväksyttävää syytä, kuten sairastuminen joutuu pelaajan edustama seura kuitenkin maksamaan osallistumismaksun. On myös hyvä selvittää kenen kanssa pelaa nelinpelejä jne. On hyvä muistaa, että jos ei löydä paria itselleen kilpailuihin ja haluaa silti pelata nelinpeliä tai sekanelinpeliä, voi kilpailuihin aina ilmoittautua ”avoimena pelaajana”. Sitten kun kilpailun arvonta tehdään, muodostetaan avoimena ilmoittautuneista parit. Monesti on käynyt niin, että näin ilmoittautuneiden kesken onkin sitten löytynyt ”vakiopari”, jonka kanssa on esim pelattu sitten koko kausi.

Aina jos tulee este saapua kilpailuun, on siitä ehdottomasti ilmoitettava asianosaisille järjestäjille. Jos ei ilmoita mitään, saattaa käydä niin, että klo 9 aamulla merkittyyn otteluun saapuva vastustaja on matkustanut jo aamuyöllä satoja kilometrejä tullakseen sitten odottelemaan kentälle olematonta vastustajaa. Seuraava ottelu saattaa olla vasta kahdeksankin tunnin päästä, niin jokainen voi kuvitella miltä tämä tuntuisi jos olisi itse sen pelaajan asemassa, joka seisoo siellä kentällä vain oma juomapullo seuranaan ja odottelee.

Kilpailupaikalle on hyvä saapua viimeistään puoli tuntia ennen ottelua. Tällöin jää aikaa pelipaikkaan tutustumiseen ja riittävään lämmittelyyn. Liian usein ollaan tilanteessa, jossa pelaaja saapuu viisi minuuttia myöhässä talvitakki päällä ja kahvimuki kädessä kentälle. Taas on tullut varmaankin yllätyksenä, että Suomessa on lunta ja liukasta tammikuussa. Mieluummin lähdetään liikkeelle liian aikaisin kuin ”ajateltuun optimaaliseen aikaan” .

Eräs tärkeimmistä asioista kilpailuissa on vastustajan kunnioittaminen. On olemassa tietenkin sääntökirja, josta voidaan lukea kaikki säännöt jne. Kuitenkin on myös hyvä tietää ja muistaa tiettyjä ”herrasmiessääntöjä”. Vastustaja kätellään aina ottelun päätyttyä ja ei ole ollenkaan huono ajatus kätellä myös ennen ottelua sekä kätellä ja kiittää lopuksi myös mahdollista ottelussa ollutta pisteennäyttäjää. Vastustajan kunnioittamiseen kuuluu myös se, että pelataan asianmukaisessa varustuksessa, ei pitkissä housuissa. Ei myöskään osoiteta ilon tunnetta kun vastustaja epäonnistuu vaikka helpossa lyönnissä, oman onnistuneen lyönnin jälkeen totta kai saa iloita, tietenkin kohtuuden nimissä. Muistetaan myös, että palautetaan pallo aina asiallisesti vastustajalle verkon yli lyömällä, ei niin, että huitaistaan se vain sinne päin verkon ali. Kaiken kaikkiaan toimintaan sulkapallokentälläkin pätee fraasi; käyttäydy vastustajaa kohtaan niin kuin toivoisit käyttäydyttävän sinua itseäsi kohtaan.

Monesti junioriluokissa ja aikuisluokissakin ollaan tilanteessa, jossa peliin ei ole saatu järjestettyä pisteennäyttäjää. Tällöin on hyvä kysyä vaikka kaveria näyttämään pisteitä. Jos kuitenkaan näyttäjää ei löydy, lasketaan pisteet pelaajien toimesta. Tällöin on hyvä kerrata tilanne ääneen, ettei pisteistä sitten tulekin yhtäkkiä riitaa…monesti kuuluu kentältä huudahdus ”täh, siis etsä osaa ollenkaan laskea, mullahan on ollut yheksän pistettä jo ajat sitten”tai vastaavaan liittyen rajoihin, ”puusilmä, hanki lasit”, tai ”älä jätkä/muija yritä kusettaa koko ajan”. Niin kuin yleensä on, ei ottelussa ole erikseen tuomaria tai rajatuomaria. Tällöin rajatuomiot perustuvat rehellisyyteen. Muistetaan, että yleisesti pelaajat ovat rehellisiä, mutta aina välillä tulee tilanne, jossa tuntuu, että kokee vääryyttä esim vastustajan tekemissä rajatuomioissa takarajalla. Tällöin voi apua hakea aina tuomaripöydältä, tarpeen niin vaatiessa otteluun saadaan kuitenkin rajatuomari. On hyvä kuitenkin viimeiseen asti yrittää tulla pelaajien kesken toimeen, koska kun aletaan riidellä, menee monesti omakin peli sekaisin.

Yleisesti voidaan todeta, että myös äänekkäät tunteenpurkaukset voimasanojen maustamina on hyvä jättää vaikka pukuhuoneeseen, vaikka epäonnistumisen hetkellä tuntuisi kuinka pahalta. Ehkä yleisimmin kuultu naisen ruumiinosista kovaan ääneen puhuminen ei nimittäin kuulu koskaan sulkapallohalliin, ja tästä saa ainakin tuomariston jakamattoman huomion.

Lopuksi

Muistetaan, että kilpaileminen on hauskaa kun muistaa, että voittaminen ei ole aina se tärkein asia ja ymmärtää toimia niin kuin itsestä hyvältä tuntuu…tietenkin sääntöjen ja etiketin puitteissa.

Turun Sulka ry